Olemme muuttaneet, tässä uusi osoite

http://icydiamond.blogspot.com/

Päivät ne pitenee pikkuhiljaa, ihanaa. Tätä vuotta ollaan jo eletty kohta kuukausi. Mitäs me sitten ollaan saatu aikaiseksi...

Kaapon kanssa käytiin uudelleen eläinlääkärissä ja siltä otettiin ohutneulanäyte peräaukossa olevasta patista. Jonkinmoinen kasvain siellä on. Asian tiimoilta oltiin yhteydessä ihan Helsinkiä myöden - sähköpostitse kylläkin. Leikkausta harkittiin, mutta totesin sen olevan sen verran riskaapelihommaa, että siitä ajatuksesta luovuttiin. Nyt Kaapo saa lääkettä, jonka pitäisi hidastaa kasvaimen kasvua ja lievittää mahdollisia kipuja. Ja mitä vielä. Jätkä on kuin uusi kissa. Juoksee pitkin kämppää kuin nuori kolli! Kaapo on kans alkanut bestiskaveriksi Inkan kanssa. Kaikkea sitä näkee ;)

Bestikset iltapäivätorkuilla :)

Inkan kanssa aloitettiin jouluviikolla agiharkat Teron (Agilityn lumoa) opissa Porissa. Kuusi harjoituskertaa on nyt takanapäin. Olin tosi tyytyväinen opetukseen. En osaa sanoa edistyttiinkö yhtään, mutta mukavaa oli. Minusta kyl tuntuu, että enemmän "vikaa" on ohjaajassa kuin koirassa - vaikka koirakaan ei niitä maailman helpoimpia ohjattavia varmaankaan ole. En tiedä tuleeko tästä touhusta koskaan mitään, mutta nyt pidetään taukoa ja odotetaan lumien sulamista. Sitten päästään kotikentälle touhuilee!

Inka ja Lempi  talvisissa leikeissä viime viikonloppuna

Toivotamme kaikille Rauhaisaa joulua ja Onnea vuodelle 2011!

Inka, Vili, Kaapo, Pötkö, Perttu ja Nina

Inka jouluna 2007... pikku vauva :)

Oltiin eilen Kaapon kanssa eläinlääkärissä. Sil oli ollut jo jonkin aikaa vaivaa peräpäässä. Tai ei Kaapo ollut moksiskaan, mutta muita haittasi ruskeat pläntit lakanoissa ja muualla. Eläinlääkäri Pauliina Marttila tutki Kaapon ja diagnoosi oli anaalirauhastulehdus.

Lääkäri tyhjensi ensin rauhaset; erite oli kivan ruskeaa ja tuoksu mitä mahtavin... Mutta hienosti Kaapo käyttäytyi. Ei tarvinnu poikaa edes rauhoittaa, vaan antoi tutkia ja tehdä toimenpiteet ilman suurempia vastustuksia. Kaapo sai lääkekuurin ja kahden viikon kuluttua mennään kontrolliin. Kauluria joutuu poika pitämään ainakin viisi päivää jotta ei nuolisi peräaukkoa. Voi reppanaa!

Ei tää kyl oo kissan elämää...

No niin, kuukausi vierähti sukkelaan. Emäntä oli suorittamassa neljän viikon harjoittelua ja kaikki muu aktiviteetti jäi hieman sivuun. Pikku hiljaa palaillaan taas normaalitilaan. Mitäs tässä välissä oikein on touhuiltu... lokakuun viimeisenä oltiin syksyisellä metsälenkillä. Agilityohjaajat järjestivät yhteislenkin kaikille kesän aikana agikentällä ahkeroinneille. Keli oli syksyinen, mutta ei mahdoton. Paikalla oli yhdeksän ohjaajan lisäksi yksi koirakko eli me! Mukana oli myös Tyyne-mummeli. Lenkin jälkeen paistetttiin makkaraa nuotiolla ja suunniteltiin ensi kesää. Kiitos, meillä ainakin oli mukavaa :)

 
Inkalla ja Tyynellä riitti vielä energiaa lenkin jälkeenkin ;)

Huomasin eräänä päivänä kaupan ilmoitustaululla kiinnostavan ilmoituksen. Siinä koirahierojaopiskelijat, Suomen eläinterveydenhuolto-opisto, hakivat hierottavia. Minäpä otin yhteyttä ilmoituksessa olevaan numeroon ja kouluttaja kelpuutti meidät mukaan. Isänpäiväaamuna 14.11. ajettiin Kokemäen Pitkäjärven vapaa-ajankeskukseen. Siellä oli reippaita opiskelijoita vastaanottamassa koiria. Opiskelijat hieroivat koiran pareittain, toinen toisen puolen ja toinen toisen puolen. Inka oli ensimmäistä kertaa hierottavana. Tilanne oli hieman rauhaton, olihan paikalla paljon ihmisiä ja koiria ja luokka oli pieni. Hieronta kesti tunnin. Hieman tyttö jäkitti välillä ja takajalkojen hieromisesta ei välttämättä tykännyt. Hienosti Inka kuitenkin malttoi olla. Kotona lepäiltiin pari tuntia ja sitten tehtiin pieni, reipas kävelylenkki. Loppupäivän Inka olikin sitten taju kankaalla ;)

Nyt sunnuntaina pääsimme Inkan kanssa kokeilemaan agilityä sisähallissa. Voi sitä riemua! Kun sen kaiken energian saisi jotenkin suunnattua oikeille raiteille niin meillä menisi lujaa ;) Otettiin muutama lyhyt radanpätkä, hyppyjä ja putkea. No siinä rytäkässä ohjaajakin intoutui taas niin, että törmäili päin esteitä kaatuen pitkin pituuttaan ja mustelmiahan siitä tuli… rauhoituttiin hieman ja sitten kokeiltiin keppejä, jotka menivät suht hyvin. Lopuksi otettiin A-estettä ja puomia. Puomilla Inka sähläsi, pelästyi ja putosi. Sitten taas rauhoituttiin ja otettiin puomia hihnan kanssa. Toivottavasti ei tullut ”traumoja”. Ensi viikonloppuna päästään samaan halliin harjoituksiin. Sitä ennen hieman paikallaoloharjoituksia!